*

Cajppa - ajatuksia yhteiskunnastamme aidan takaa En kaipaa teitä enkä tienviittoja

Laki ja varjolaki

Tarkoituksenani on uusia viime keväinen tutkimusreissu Siperiaan ja tällä kertaa suuntana on Altai-vuoristo Mongoliassa. Viime vuotisen tutkimusreissun rahoitti Oslon Yliopisto, mutta ensi kevättalven matkalle tarkoitukseni on hankkia yksityistä rahoitusta.

Aloitin tiedustelemalla Poliisihallitukselta mahdollisuutta kerätä tätä tarkoitusta varten rahaa "yleisöltä". Tiedän toki mm. entisenä Lionsin presidenttinä että tuo varojen keruu on riittävän hankalaa jo yleishyödylliselle yhteisölle, yksityisestä puhumattakaan.

Näin Poliisihallitus vastasi:

Rahankeräyslain 3 §:n mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräyksen määritelmään kuuluu siis kaksi keskeistä tunnusmerkkiä eli yleisöön vetoaminen ja vastikkeettomuus. Rahankeräyslain 4 §:n 2 kohdan mukaan yleisöllä tarkoitetaan ennalta rajoittamatonta ja määrittelemätöntä joukkoa henkilöitä ja lain 4 §:n 3 kohdan yleisöön vetoamisella tarkoitetaan suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen. Näin ollen kaikki Suomessa tapahtuva toiminta, jossa etukäteen rajoittamattomalta joukolta pyydetään jollakin tavoin vastikkeettomia rahalahjoituksia keräykseen, kuuluu rahankeräyslain soveltamisalaan ja edellyttää lähtökohtaisesti rahankeräyslupaa.

Edellä olevilla perusteilla rahankeräyslupaa tulee hakea, mikäli rahankeräystä olisi tarkoitus toimeenpanna Suomessa. Toisin sanoen lupaa tulisi hakea silloin, jos vetoaminen olisi tarkoitus kohdistaa jollakin tavoin myös Suomessa olevaan yleisöön. Vetoaminen voi tapahtua suullisesti, kirjallisesti tai millä muulla tavalla tahansa. Yleisöön vetoamiseksi voidaan katsoa kaikki sellainen menettely, jonka tarkoituksena on saattaa yleisö tietoiseksi lahjoituksen pyytäjän tarpeesta tai halusta saada rahaa lahjoituksena. Pyynnön ei tarvitse olla suora tai käskevä, vaan se voi olla myös hienovaraisempi ilmaus. Riittävää on, että vetoamisen kohteena olevat henkilöt saavat käsityksen, että heiltä pyydetään rahaa lahjoituksena. Jos vetoaminen on kuitenkin selvästi kohdistettu muualla kuin Suomessa olevaan yleisöön, ei rahankeräystä toimeenpanna Suomessa eikä Suomessa voimassa olevaa rahankeräyslupaa siten edellytetä.

Rahankeräyslupa voidaan pääsääntöisesti antaa Suomeen rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, mikäli laissa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Rahankeräysluvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että kerättävien varojen käyttötarkoitus on yksinomaan yleishyödyllinen ja että luvan hakijana olevan yhteisön tai säätiön toiminnan tarkoitus on yleishyödyllinen. Esimerkiksi yksityishenkilö ei sen sijaan voi lupaa saada eikä siten myöskään toimeenpanna rahankeräystä.

Pari päivää myöhemmin kiertelin Helsingin kauppatorilla ja katselin alkaneita silakkamarkkinoita. Pohjoisespan ja Unioninkadun kulmassa istui romaanikerjäläinen kuppinsa kanssa ja menin tiedustelemaan, onko hänellä Poliisihallituksen rahankeräyslupa. Emme löytäneet yhteistä kieltä ja kun paikalle ilmestyi samaa vierasta kieltä puhunut "muuttomies" katson parhaaksi poistua takaviistoon.

Takaisin kotona tietokoneen ääressä rupesin pohtimaan tuota rahankeräystä. Onnistuisikohan kerjääminen, jos laittaisin hienon pytingin pystyyn Espanpuistoon ja maksaa saisi käteisellä, luottokortilla tai Paypalilla.

Vai koskeeko rahankeräyslaki vain suomalaisia?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset