Cajppa - ajatuksia yhteiskunnastamme aidan takaa En kaipaa teitä enkä tienviittoja

Kimmo Tiilikaiselle iltalukemista

  • Susien tappama koira
    Susien tappama koira

Itärajan kunnissa on käynnistynyt kapina, jossa paikalliset riistanhoitoyhdistykset ovat yksi toisensa jälkeen irtautumasta SRVA-toiminnasta. SRVA (Suur Riista Virka Apu) on metsästäjin vapaehtoisuuteen perustuva toiminta, jossa jäljestetään ja lopetetaan liikenteessä vahingoittuneita eläimiä, häädetään suurpetoja asumuksista sekä kaadetaan häiriköikköeläimet.

Kun Helsingistä tuleva kauppamatkustaja Huikkanen aamuyöllä kaahaa neiti Gunvor Perselius luota hotelliinsa Pohjois-Karjalassa ja törmää autollaan hirveen, niin paikalle kutsutaan (jopa yöllä) SRVA-mies koirineen. Koira lasketaan pimeään metsään pysäyttämään tai paikallistamaan hirvi.

Susitilanne Pohjois-Karjalassa on kuitenkin saanut sellaisia mittasuhteita, että ihmiset kieltäytyvät laittamasta hirvikoiransa metsään, koska todennäköisin lopputulema on, että sudet paikantavat haukkuvan koiran ja käyvät tappamassa tämän. Joillakin paikkakunnilla susia on niin paljon, että hirvikoiria ei enää kannata pitää.

Kimmo Tiilikainen vastasi Kari Kulmalan kysymykseen SRVA-toiminnan jatkumisesta (KKV 39/2017 vp) sanomalla mm. seuraavaa:

"Riistahallintolaissa (158/2011) säädetään riistanhoitoyhdistyksistä sekä niiden tehtävistä. Lain 10 §:n mukaan riistanhoitoyhdistykset .. snip ..  Riistanhoitoyhdistykset ovat siis lailla nimenomaisesti perustettu huolehtimaan metsästäjien vapaaehtoistoiminnan organisoinnista.

Hallituksen esityksessä riistahallintolaiksi (HE 237/2010) on avattu tarkemmin yllämainittuja riistan-hoitoyhdistyksiä koskevia säännöksiä. Lain 10 §:n perusteluissa vapaaehtoistoiminnan organisoinnilla tarkoitettiin kaikkia niitä toimia, joilla metsästäjät vastikkeetta edistävät kestävää riistataloutta tai tekevät yhteiskunnalle hyödyllisiä, metsästäjien osaamisperustalle sopivia tehtäviä. Edelleen perusteluissa todettiin, että suurpetoyhdyshenkilöverkosto sekä suurriistavirka-aputoiminta (SRVA) ovat hyviä esimerkkejä tämänkaltaisesta toiminnasta. Riistanhoitoyhdistykset ovat siis nimenomaisesti perustettu huolehtimaan SRVA -toiminnan organisoinnista (pitiköhän tuo viimeinen paikkansa?)"

Riistahallintolaki 10 §:n mukaan Suomen riistakeskus ohjaa ja valvoo riistanhoitoyhdistysten toimintaa.

Suomen riistakeskus antaa ohjeissaan hieman poikkeavan näkemyksen asiasta:

Riistanhoitoyhdistyksen varsinaista toimintaa ovat riistahallintolain 14 §:ssä ja riistahallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 luvussa riistanhoitoyhdistyksen tehtäviksi määrätyt tehtävät. Varsinainen toiminta sisältää valtionavustuksella tapahtuvan toiminnan ja sisältää vain niistä kertyvät tuotot ja niistä maksettavat kulut.

Varainhankinnan käsitettä ei ole erikseen määritelty, mutta varainhankinnalla voidaan tarkoittaa niitä toimenpiteitä, joiden avulla pyritään hankkimaan riistanhoitoyhdistykselle varsinaisen toiminnan rahoitta-miseen tarvittavia varoja.

Varainhankintaan merkittäviä toiminnan eriä ovat esimerkiksi ampuma- ja kilpailutoiminnasta, SRVA-toi-minnasta ja tarvikemyynnistä saatavat tuotot ja kulut.

Nämä ovat siis tulkintani mukaan valtion avustuksella tapahtuvan varsinaisen toiminnan ulkopuolella!

Hallituksen esityksessä (HE 237/2010 vp ), johon Kimmo Tiilikainen viittaa, mainitaan SRVA useaan otteeseen, mutta aina sanotaan, että se on vapaaehtoistyötä, jonka RHY organisoi. Jos ei ole vapaaehtoisia, työtä ei voida organisoida ja vielä tässä vaiheessa vapaaehtoisuus ei ole velvoite.

Asia, joka minsiteri Tiilikaiselta on tyystin jäänyt huomaamatta on, että SRVA perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä ketään nykylain nojalla voida määrätä lähettämään koiransa susien tapettavaksi. On siis täysin turhaa yrittää ratkaista asia käskyttämällä.

Vastineensa lopussa ministeri Tiilikainen sanoo: "Maa- ja metsätalousministeriön edustajat tapaavat Lieksan RHY:n edustajat. Keskustelussa tavoitteena on turvata SRVA-toiminnan jatko RHY:n toimesta."

MM-ministeriön, Suomen riistakeskuksen ja Luke:n neuvotteluissa mukana olleena tunnen viranomaistemme toimintatavan susiasioissa: "Teillä on nämä vaihtoehdot. Muista (teidän ehdotuksista) emme keskustele".

Susi on sitten Aristotelen aikojen luokiteltu hyödyttömäksi haittaeläimeksi. Se on ja pysyy sellaisenaan ja susiongelman ratkaisu riittävän voimakkailla toimenpiteillä on ainut tapa ratkaista SRVA-kysymys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Minun tietojeni mukaan sutta ei uhkaa ihmisen lisäksi mikään havumetsävyöhykkeella,

Tosin Mongoliassa ihminen on koulutaatanut maakotkat susien tappajiksi.

Toimituksen poiminnat