Cajppa - ajatuksia yhteiskunnastamme aidan takaa En kaipaa teitä enkä tienviittoja

The young ones

Minunlaisista on tapana sanoa, että olette pudonneet kelkasta. Niin se varmasti on, koska paljon on sellaista, jota en ymmärrä. En edes toivo ymmärtäväni.

Alle 15 vuotiaita lapsia ei voi rangaista tekivätpä mitä tahansa – ja monet tekevätkin, mutta onko tällainen ihminen todella enää lapsi? Nykyajan lapsi aloittaa sossun kustantamalla kännykällä surffailemisen 6-vuotiaana, 8-vuotiaana hän haistattelee vittuja vanhemmilleen, 10-vuotiaana juo kaljaa puiston penkillä ja 12-vuotiaana opettelee seksin alkeita.

Hän elää eräänlaisen pentupassin turvin aina 18-vuotiaaksi asti, jolloin hän saa luvan tehdä töitä ja päättää omista asioistaan. Koko aikaisemman elämänsä tämä nuori on saanut vaatia ja jos hän ei ole vaatinut, hänelle on tyrkytetty rahaa, palveluja, etuja, tasapuolisuutta ja teko-onnea.

Synnyin sodanjälkeisessä Suomessa vuonna 1947. Isäni oli sodassa vammautunut vänrikki ja äitini rintamalla mielensä rikkonut lotta. Monista ongelmista huolimatta minusta kasvatettiin tavallinen makaamista vieroksuva kansalainen.

Eräs kesä 1950-luvulla oli erityisen jännittävä. Olimme veljeni kanssa jo vuosia keräneet kokoon muutamia pennosia, kun hoidimme talomme puulämmityksen (neljä isoa takkaa ja keittiön puut). Mainittuna vuonna olimme päättäneet hankkia ilmakiväärin, mutta sodat käynyt isäni laittoi ehdoksi, että kaikki väkivaltaiset leikit oli lopetettava, eikä ihmistä saa osoittaa edes puupyssyllä. Vuosi kärsittiin ja lopulta istuimme ison rantakiven päällä odottaen, että moottoriveneemme tulisi näkyviin saarten takaa ja sen mukana tulisi ilmakivääri.

Niin hyvän opin sain, että vielä armeijassa oli vastenmielistä ampua ihmisen muotoisia maalitauluja. En edelleenkään pidä elokuvista, joissa ammutaan ihmisiä ampumisen ilosta. 

Oikeus omaan aseeseen tuli hankittua kovalla työllä ja itsekurilla.

Muistan kesän 1959 kun mummoni kuoli. Enoni oli meillä käymässä ja kun suruviesti tuli, isäukko lähti kaupunkiin kalakauppiaan moottoriveneellä ja sanoi mennessään: ”Ota sinä tuo meidän veneemme. Vie eno linja-autolle Ahvenkoskelle ja tuo sen jälkeen äiti ja sisarukset moottori-veneellä kaupunkiin.” Siihen aikaan ei saaristossa ollut merimerkkejä eikä veneessämme ollut merikarttoja – pelastusliiveistä puhumattakaan.

Veneessämme oli Wickström-merkkinen yksisylinterinen petroolikone, joka käynnistettiin vauhtipöyrää reippaasti veivaamalla. Vene oli tuollainen reilut 7 metriä pitkä ”fiskari”. Eikun väki paattiin ja alkoi viisi tuntia kestävä kiertoajelu itäisen Suomenlahden saaristossa. Muistin isäni ohjeet: ”Kun tuo kivi ja takana oleva niemi ovat linjassa …. Käännä sitten kun nuo kaksi kiveä kohtaavat ja tuolla karien välistä ajat niin että 2 osaa jää vasemmalle puolelle ja 1 osa oikealle.

Pääsimme lopulta Kotkan vanhaan kalarantaan. 

Sen reissun jälkeen sain luvan liikkua moottoriveneellä saaristossa ja monet olivat ne kerrat, jolloin läksimme poikaporukalla ulkosaaristoon ”yökalaan”. Ikää oli silloin 12-14 vuotta.

Kun täytin 14 vuotta, loppui lapsuuden vapaus ja oli mentävä kesätöihin, koska rahaa oli saatava talveksi. Olin lyhyen aikaa kalastustroolarilla messipoikana, yksi kesä meni hitsaajan apulaisena sokeritehtaalla, sitten tuli Haminan koulun keskuskeittiön saneeraus. Oli vanhainkodin talonmiehen tuurausta, kesä sellutehtaan pulpperilla trukkikuskina ja toinen kesä sellun keittäjänä.

Taskuraha ei koskaan ollut ilmaista

15-vuotiaana päätin aloittaa uuden venerannan tekemisen keskelle rantalouhikkoa. Suurimmat lohkareet olivat liki 3 metriä korkeita ja kaikki piti siirtää pois paljain käsin. Ainoat työkaluni olivat leka, kiviporan terä ja rautakanki. Työ alkoi Siltakylän nimismiehen toimistosta. Hain useaan otteeseen ostoluvat dynamiitille ja nalleille. Sitten lekalla tekemään reikiä, nalli dynamiittiin ja dynamiittipötkön reikään. Tulta perään ja pum. Kolmessa kesässä ranta oli valmis ja kivistä oli muodostunut aallonmurtajan alku – kaikki käsin kannettu. 

Mitä sanoi isäukko? Opetti minulle kuinka sytytyslanka kiinnitetään nalliin, kuinka reikä ladataan ja lanka sytytetään. Sanoi vielä, että lanka pitää olla niin pitkä, että ehdit pakoon. Lopusta sain huolehtia itse.

Työllä ja vastuulla rautaa väännettiin.

Elämä oli koulua, työtä ja vastuuta. Jos jotakin halusit, niin sen edestä oli pakko raataa. Ehkä olisi aika miettiä aikamme kasvatus uudestaan. Nykyajan nuoret pystyvät parempaan ja heille on annettava siihen mahdollisuus kuten myös vastuuta. Ehkä yhteiskunta jossakin tulevaisuudessa sisäistää sen tosiasian, että

julkista tai vastikkeetonta rahaa ei ole, vaan kaikki tukien ja avustusten muodossa vastaanotettu raha on joltakin toiselta varastettua työtä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Risto Salonen

Samanlaisia muistikuvia, mutta on muistettava, että 60-luvulla oli töitä ja tehtaita, myös nuorille. Nyt ei välttämättä kumpaakaan edes täysikäisille.

Kaj Granlund

Olet hyvinkin oikeassa. Silloin riittivät kädet ja halu. Nyt vaaditaan myös osaamista. Toisaalta yksi asia ei ole muuttunut miksikään "vanhoista ajoista". Jokainen joka asettaa työn etusijalle ja työn sisällön toiselle sijalle on aina saanut työtä ja tulee aina saamaan sitä.

Muistan kun haimme muutaman teknikon töihin omistamani yritykseen. Monta kävi haastattelussa ja näistä valitiin yksi. Valinnan jälkeen eräs nuori mies soitti minulle ja kysyi, josko hän voisi tulla töihin ilmaiseksi. Oli sitä mieltä, että on parempi joka aamu lähteä johonkin kuin jäädä sohvalle makaamaan.

Sanoin että sopii minulle. Minulle ei kuitenkaan sopinut se, että hän tekisi ilmaista työtä, joten annoin hänelle muutaman kuukauden urakan. Poika selviytyi loistavasti ja niin hänet palkattiin vakinaiseksi ja lienee vielä tällä hetkellä arvostettu alansa ammattilainen.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Kaikki koulun käyneet, onko tähän tultu?

Muutoksista kouluelämässä vuosina 1960 ja 2016
Tapahtuma 1.
Esikoulussa Pekka lankesi koulun pihalla ja loukkasi polvensa palloleikissä. Naisopettaja tulee paikalle ja ottaa itkevän Pekan syliinsä ja halaa lohduttaen häntä. 
Seuraukset 1960: Pekan itku loppuu ja hän menee iloisena jatkamaan pallopeliä.
Seuraukset 2016: Naisopettajaa syytetään seksuaalisesta häirinnästä ja pedofiliasta. Hän menettää työnsä ja katkerana ja työttömänä alkoholisoituu. Pekka joutuu käymään viisi vuotta terapiassa tapahtuman johdosta.
 
Tapahtuma 2.
Pekka ja Sauli tappelevat koulun pihalla.
Seuraukset 1960: Porukat kokoontuvat ympärille katsomaan. Pekka saa pahasti turpiinsa. Tappelun jälkeen Pekka ja Sauli kättelevät toisiaan ja pian heistä tulee erittäin hyvät ystävät.
Seuraukset: 2016: Poliisi kutsutaan paikalle. Molemmat pidätetään ja heitä molempia syytetään pahoinpitelystä. Molemmat erotetaan koulusta, vaikka Sauli aloitti tappelun.
 
Tapahtuma 3.
Pekka häiritsee tunnilla muita oppilaita ja opetusta.
Seuraukset 1960: Opettaja lähettää Pekan rehtorin puhutteluun ja rehtori antaa Pekalle kunnon läksytyksen. Pekka palaa luokkaan eikä enää koskaan enää häiritse muita oppilaita eikä opetusta.
Seuraukset 2016: Koulun terveydenhoitaja tekee Pekasta analyysin ja toteaa hänet henkisesti häiriintyneeksi. Hänet siirretään erityiskouluun, jossa hän ei viitsi tehdä enää mitään, kun tajuaa olevansa muita paljon osaavampi ja älykkäämpi eikä ei sen vuoksi koskaan läpäise peruskoulua.
 
Tapahtuma 4.
Pekka rikkoo naapurin auton ikkunan ja Pekan isä antaa hänelle oikein kunnon selkäsaunan.
Seuraukset 1960: Pekka tajuaa tehneensä väärin eikä samanlainen toistu enää koskaan, hän kasvaa ja kehittyy normaalisti, pärjää hyvin koulussa ja kirjoittaa erinomaisin arvosanoin ylioppilaaksi.
Seuraukset: 2016: Pekka ilmoittaa asiasta poliisille. Isä pidätetään ja häntä syytetään pahoinpitelystä. Pekka siirretään sijaiskotiin ja hän liittyy myöhemmin rikollisjengiin. Pekan sisar kertoo koulun psykologille, että hänkin on saanut selkäänsä kotona. Isä tuomitaan vankilaan. Pekan äidillä on sittemmin suhde tähän psykologiin.
 
Tapahtuma 5.
Pekalla on päänsärkyä ja hän ottaa muutaman aspiriinitabletin mukaan kouluun.
Seuraukset 1960: Pekka antaa yhden tabletin opettajalle, jolla myös on sattumalta päänsärkyä.
Seuraukset 2016: Poliisi kutsutaan paikalle ja Pekka pidätetään huumeiden hallussapidosta. Myös Pekan vanhempia syytetään huumeista ja poliisit ratsaavat kodin.
 
Tapahtuma 6.
Isänsä neuvojen mukaisesti Pekka kerää ampumatta jääneet uudenvuoden raketit ja räjäyttää niillä taivaan tuuliin pihalla olleen muurahaispesän, josta muurahaisia tulee koko ajan lisää sisälle taloon.
Seuraukset 1960: Muurahaiset kuolevat eikä niitä enää näy talon sisällä.
Seuraukset 2016: Naapurit soittavat poliisille ja Pekka pidätetään. Häntä syytetään terrorismin valmistelusta. Myös isä pidätetään ja häntä syytetään terrorismiin yllyttämisestä.
 
Tapahtuma 7.
Pekka on juuri saanut ajokortin ja menee aikaisin aamulla ennen koulun alkua isänsä autolla sorsajahtiin ja ajaa koulun ohi. Rehtori sattuu olemaan pihalla ja Pekka pysäyttää auton ja näyttää hänelle uutta automaattihaulikkoaan.
Seuraukset 1960: Rehtori menee autolleen, hakee oman haulikkonsa ja näyttää sitä Pekalle.
Seuraukset 2016: Paikalle kutsutaan poliisin Karhukopla ja koulu suljetaan useaksi päiväksi. Pekka pidätetään ja hän joutuu oikeudessa vastaamaan aikomuksistaan. Hän ei enää koskaan saa takaisin haulikkoaan ja myös isän auto takavarikoidaan. Koulun oppilaat ja opettajat saavat viikkokausia valtakunnan huippupsykologeilta kriisiapua traumaattisuuteensa.
 
Olen käynyt kouluni 60-luvulla. Ja pari vuotta nuoremman veljeni nimi on Pekka.

Kaj Granlund

Tuohon ei ole mitään lisättävää! Sait minut sanattomaksi, mutta näin on 2016 ja näin oli 1960.

Toimituksen poiminnat