Ei hätä ole tämännäköinen
Kesä on hyvää vauhtia menossa ja monet suomalaiset viettävät hyvin ansaittua kesälomaansa jossakin kaukana luonnon helmassa. Luonto on turvallinen paikka liikkua. Sudet eivät syö eikä karhut pelottele, mutta ampiaiset voivat tappaa.
Punkista on tullut kesien kestopelote, mutta harva tulee ajatelleeksi, että heinikossa, puiden lehdillä tai mustikkapensaissa lymyää yhtä epämiellyttävä vieras. Puhun ekinokokista, jota meneinä vuosisatoina torjuttiin mm. Karjalassa sijoittamalla oven suuhun pesuvati ja pyyheliina. Kaikkien tupaan tulijoiden kuului pestä kätensä.
Ekonokokkia on kahta lajia, Echinococcus granulosus ja E. multilocularis. Jälkimmäinen ei vielä esiinny Suomessa, mutta se löytynee liki kaikista naapurimaistamme. E. granulosuksen alalaji E. canadensis on yleinen loinen kaikkialla Suomessa.
Ekinokokki on loinen, joka käyttää kahta isäntää, pääisäntä ja väli-isäntä. Suomessa loisen pääisäntänä on susi, ja väli-isäntänä yleensä hirvi, peura tai poro.
Loinen kiinnittyy pääisännän ohutsuolen seinämään, josta se ryhtyy tuottamaan munia. Näitä loisia suden suolessa voi olla jopa yli 10.000. Jokainen loinen tuottaa kerralla n. 8.000 munaa, jotka suden ulosteen mukana siirtyvät luontoon. Kun ulostekasa kuivuu, munat leviävät tuulen mukana ympäröivään luontoon ja päätyvät puiden lehdille, heinikkoon ja marjapensaisiin. Kun kasvinsyöjä syö lehtiä ja heinää, munat siirtyvät kasvinsyöjän suolistoon. Tässä muna kehittyy ja jatkaa matkansa verenkiertoon asettuen lopulta väli-isännän kudoksiin.
Kudoksiin syntyy kasvava kysta, joka on täynnä uusia loisen alkuja. Kun susi (tai koira) syö kasvissyöjän, kystan loiset siirtyvät taas pääisännän suolistoon, ja uusi kierros käynnistyy.
Ihmisiin loinen tarttuu, jos hän nielee tai hengittää loisen munia. Potentiaalisia tartuttajia ovat koirat, jotka liikkuvat alueilla, joissa esiintyy susia. Tällöin loisen munat voivat siirtyä koiran turkin kautta kotiin tai koira syö kystan suden tappamasta kasvissyöjästä ja ryhtyy itse tuottamaan loisen munia. Jälkimmäisessä tapauksessa koira on vapaasti kotona liikkuva elävä pommi. Ihminen voi teoriassa saada tartunnan myös liikkuessan metsässä tai syödessään luonnosta poimittuja metsämarjoja.
Ekinokokin levinneisyyttä Suomessa on tutkittu vuonna 2003 (mukana mm. Eviran Minna Nylund), jolloin todettiin, että n. 30 % Suomen susista poronhoitoalueella kantoi tätä loista. Tiedetään myös, että valtaosa Pohjois-Karjalan hirvistä kantaa kystoja. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Montanan ja Idahon susista 63 % kantoi loista vuonna 2008 ja kaikki tutkitut sudet kantoivat loista vuonna 2015. Vuonna 2016 tutkin siperialaisia susia, joista n. 75 % kantoi tätä loista.
Ekinokokin munat sietävät erittäin hyvin kylmää. Jos ne halutaan tappaa pakastamalla, on lämpötila laskettava kahdeksi vuorokaudeksi -90 asteeseen. Keittäminen ja kuiva ilma (alle 25%) tappaa munat tehokkaasti.
Taudin "itämisaika" tartunnasta oireisiin on aikuisilla yli 10 vuotta ja voi olla jopa 30 vuotta. Lapsilla yleensä 2 – 6 vuotta. Kysta hoidetaan leikkauksella, mutta harva vältyy leikkauksen jälkeisiltä komplikaatioilta.
Yhdysvalloissa tehty tutkimus osoittaa, että
- 2,2 prosenttia sairastuneista kuolevat tautiin.
- 2–5 prosenttia saavat pysyviä aivovaurioita.
- 1–5 prosenttia saavat näkövammoja.
- 2–5 prosenttia kärsii pysyvistä liikuntavammoista.
- 60–70 prosentilla sairastuneista on toimintarajoituksia elintärkeissä elimissä, kuten keuhkoissa, sydämmessä ja maksassa.
- 20–30 prosentilla on hengitysvaikeuksia.
- 5–10 prosentilla on virtsaamisvaikeuksia.
Tärkein ohje taudin välttämiseksi on:
- Älkää antako kiltin kotikoiranne juosta vapaasti metsissä, vaan pitäkää se kytkettynä omalla pihalla.
- Älkää antako koiranne tonkia metsässä ja asutuksissa löytyneitä susien tappamia eläimiä.
- Älkää tonkiko ulostekasoja luonnossa. Suden kuivasta ulostekasasta pöllyää pienestä kosketuksesta jopa tuhansia munia, jotka hengityksen kautta voivat siirtyä suolistoon.
Metsämarjat saattavat olla munien saastuttamia, mutta viranomaisemme pitävät marjojen syöntiä täysin turvallisina. Olkoon siis näin.
Lisätietoja aiheesta kirjassani "Suden Pohjola".
Kommentit (0)