*

Cajppa - ajatuksia yhteiskunnastamme aidan takaa En kaipaa teitä enkä tienviittoja

DNA-pankki kaikista Suomessa asuvista

  • Koiran DNA-tunniste
    Koiran DNA-tunniste

Geneettisellä sormenjälkitutkimuksella eliön identiteetti voidaan määritellä sen kudoksesta, ulosteesta tai muusta eritteestä eristetyn DNA:n perusteella. Koska eliö on DNA:nsa ilmentymä, ei identtisiä kaksosia lukuun ottamatta löydy kahta samanlaista geneettistä sormenjälkeä ihmiskunnasta. DNA yksilöi ihmisen käytetystä menetelmästä riippuen jopa 100 % varmuudella. 

DNA-tunnistetta käytetään pääasiassa oikeustapauksissa, kun verrataan epäiltyjen näytteitä rikospaikalta saatuihin veri-, hius-, sylki- ta siemennestenäytteisiin. Nämä näytteet voidaan tallettaa tietokantoihin myöhempää käyttöä varten. Yhdysvalloissa FBI:llä on maailman laajin DNA-tietokanta, nimeltään Combined DNA Index System (CODIS), jossa lienee yli kymmenen miljoonaa näytettä.

DNA-tunnisteen etuna muihin menetelmiin on, että se saadaan hikipisarasta, syljestä, hiuksesta tai kudoksesta. Vaikka tuntemattomasta vainajasta löytyisi vain varvas, hänet voidaan siitä tunnistaa.

Kuten asiaan kuuluu, niin ihmisoikeusjärjestöt ovat kapinoineet tätä vastaan, koska se heidän mielestään loukkaa yksilön oikeuksia, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Minä taas ehdotan, että DNA-tunniste otetaan kaikista suomalaisista!

On näet niin, että DNA-tunniste ei ole yhtään sen kummallisempi kuin henkilötunniste (HETU). Kun DNA-tunniste otetaan, käytetään merkkigeenejä (STR/mikrosatelliiteja), jotka on valittu siten, että mukaan otetut merkkigeenit eivät koodaa proteiineja. Näin ollen geneettisen sormenjäljen tiedoista ei selviä muuta kuin yksilön oma identiteetti ja hänen sukulaisuussuhteensa vanhempiin ja lapsiin. Ne ovat tietoja, jotka viranomaisillamme jo tänä päivänä on.

CODIS-tietokannassa on jokaisesta yksilöstä rekisteröity 13 merkkigeeniä eli häviävän pieni osa koko ao yksilön genomista. Näiden 13 merkkigeenin lisäksi tunnisteeseen on tänä vuonna liitetty 7 uutta merkkigeeniä, joilla tarkkuutta on parannettu. Käytännössä puhumme siis samanlaisesta tunnisteesta, joilla koiramme tunnistetaan (ks. oheinen kuva).

Kuvassa tunnisteet näkyvät lukuparina merkkigeenin nimen alla. Nämä lukuparit eivät kerro mitään muuta kuin sen, että ovat tämän koiraeläimen geneettinen KOTU (KOiraTUnniste).

Mielestäni tässä ei millään tavoin rikota yksilön oikeuksia, vaan kaikkia Suomessa asuvia sisältävä tietokanta toisi merkittävän muutoksen erilaisten rikosten selvittelyyn, sekä onnettomuuksissa kuolleiden tai tuntemattomien vainajien henkilöllisyyden selvittämisessä. Vaikka tuntemattomasta vainajasta ei olisi otettu DNA-tunnistetta koska hän on kuollut vuosia aikaisemmin, hänen DNA kertoisi mahdolliset sukulaiset, jotka löytyisivät tietokannasta.

Uskon, että tällä olisi merkittävä ennalta ehkäisevä vaikutus raiskauksiin, varkauksiin ja pahoinpitelyihin, koska tekijän henkilöllisyys paljastuisi välittömästi, kun näytteet on analysoitu. Useimmissa tapauksissa rikollinen jättää aina pienen kudosjäljen rikospaikalle. Raiskauksesta jää näytettä vaikka muille annettavaksi.

Uskon myös, että YLE raahaisi kaikki silmää tekevät professorit A-studioihinsa todistamaan, että tämä rikkoo kaikkia mahdollisia ihmisoikeussitoumuksia. Onneksi tiedämme senkin asian etukäteen.

Minulta DNA-tunnisteen saa ottaa koska vaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Tuntemattomien vainajien tunnistamisessa tuo olisi kyllä varma keino. Kyllä kai poliisi tunnistaa aika hyvin jo varmaan nykyisinkin ja vuositasolla ei jääne tunnistamatta juuri yhtään.Onhan löytynyt vainaja jo poliisin kadonneet tiedostossa yleensä.

Rikostapauksissa on se ongelma vielä että DNA ei voi ratkaista kaikkea. Tekijä pitää pystyä liittämään vielä itse rikokseen eli esim. on pystyttävä näyttämään toteen ainakin se että tekijä on ollut rikospaikalla rikoksen tapahtumishetkellö.

Suomalaisessa henkirikoksessa suurimmassa osassa tekijä on selvillä jo tunnin kuluessa tapahtumishetkestä. Osassa poliisilla on vahva näkemys tekijästä ja palasia kokoamalla saadaan vahva näyttö tekijää vastaan muutaman päivän sisällä. Toki DNA toimii apuna tässä mutta tuo poliisin näkemys on kuitenkin syntynyt muiden syiden johdosta esim. mahdollisen motiivin avulla.Ja rikoksen uusijoiden DNA:t ovat jo poliisin tiedossa.

Poliisi selvittää henkirikoset hyvin Suomessa. Vain muutamia jää selvittämättä vuosittain.Näissä selvittämätömissä kaiken kattava DNA-arkisto olisi oiva työkalu. Silloinkin pitää pystyä saamaan muuta vahvaa näyttöä. Esimerkkinä olkoon ns. Ulvilan tapaus jossa mikään näyttö ei riittänyt epäillyn tuomisemiseksi murhasta.

Raiskauksissa tekijät jäävät yleensä nopeasti kiinni.

Pienemmissä omaisuusrikosissa varmastikin olisi apua kattavasta DNA-rekisteristä. Jälleen tulee tuo muun näytön ongelma ja alkaisiko poliisi edes kovasti resursoimaan näihin rikoksiin? Jo nyt heillä on vanhoista tekijöistä tunnistetietoa mutta epäilen viitsivätkö he verrata kovin paljoa näissä vähäisimmissä rikoksissa tunnisteita. Epäilen.

Ja toki rikollisetkin oppivat. Visusti vältettäisiin jättämästä DNA-jälkiä rikospaikalle. Ja voidaan myös harhauttaa tuomalla rikospaikalle aivan sivullisten ihmisten DNA-näytteitä esim. tupakantumppeja jne.

Ihmisoikeuskysymykseen asian suhteen en osaa kommentoida.

Käyttäjän KajGran kuva
Kaj Granlund

Olen pääosin samaa mieltä kanssasi. Meillähän on varsin suppea ja hyvin tunnettu rikollisten piiri, joista useimpien rikosten selvittely voi alkaa.

Mutta ... "kulttuuritaustastani" johtuen seuraan tarkasti Ruotsin lehdistöä ja näyttää siltä, että monikulttuurisuus on johtanut erityisesti raiskausten ja joukkoraiskausten voimakkaaseen kasvuun. Tällä hetkellä Ruotsi on sijalla 2 maailman raiskaustilastoissa ja vain Lesotho on sen edellä.

Ruotsissa ilmoitetaan vuosittain n. 20000 seksuaalirikosta, joista hieman alle 6000 on raiskauksia tai törkeitä raistauksia. Päivittäin poliisille tulee 19 ilmoitusta, joista se (päivittäin) jättää 12-13 tutkimatta "rikosten priorisoinnin" takia. Kaikista tutkintaan johtaneista raiskauksista vain 8 prosenttia onnistutaan Ruotsissa selvittämään.

En tiedä missä muodossa tämä ilmiö tulee rantautumaan Suomeen, mutta nämä olivat perimmäiset syyt sille, että otin asian puheeksi.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Poliisilla on jo melkoisen kattava DNA-rekisteri henkilöistä, jotka ovat syyllistyneet sellaiseen rikokseen, josta voidaan tuomita vankeutta. Tämä rekisteri kasvattaa kokoaan vuosi vuodelta yhä useampien ihmisten syyllistyessä rikoksiin.

En näe mitään hyötyjä sillä, että jokaisesta otettaisiin DNA viranomaisrekistereihin. Myös viattoman DNA:ta saattaa kulkeutua paikkoihin, joissa sitä ei kuuluisi olla. Teoriassa tämä on mahdollista siten, että sylkäiset maahan, murhamies astuu räkääsi ja kuljettaa DNA:si tekopaikalle kengänpohjassaan.

Esitutkinta ei ole puolueetonta. Olisit epäilty ja sinua hiillostettaisiin loputtomasti, ettet vakuuttavasti pysty osoittamaan, ettet ole ollut tekopaikalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset